tiistai 31. heinäkuuta 2018

Raskaat päivät, vaikeat yöt

Ulisen nyt kuin ämmä.

Valopilkkuja elämässä tällä hetkellä ovat selkeästi tyttären edesottamukset ja vaimon työnantajan apu ja vertaistuki. No, sekä ihastuttava vaimoni itse, tietysti. Puutarhassa chilit ja sitrushedelmäpuut kukkivat. siihen ikävä kyllä aika pitkälti nämä valopilkut tuntuvat juuri nyt tämän univajeen vaivaamana jäävän.


Kumkvatti kukkii.



Päivät ovat muodostumassa hyvinkin raskaiksi. Vaikka olenkin tottunut pyörittämään tätä taloutta välillä pitkiäkin aikoja melkolailla omin päin, on se tässä tilanteessa haastavaa.

Niin, olen vuosia tämän MS-riesan lisämausteena "saanut" pitää hallinnassa kroonista unettomuutta. Nyt, kun ruokailurytmi on mitä se nyt on ja nukkumista vaikeuttaa luonnollisesti tämä stressaava tilanne, on uni taas rikki. Olen yrittänyt nukkua vaikka missä, olohuoneen lattia on tarjonnut tähän mennessä eniten menestystä.


Haasteissa riittää. Tämän on onnistuttava. On vain yksi yritys.

Jos hän ei selviydy, en minäkään selviydy.


Joogamatto ja kivilattia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti