Shokki diagnoosin saamisesta taitaa helpottaa vaimon kohdalla jollakin tavalla nopeammin kuin minulla, sivullisena. No, sivullisena sikäli että ei se kasvain minun kehossani ole.
Tänään on yritetty ihan hyvällä menestyksellä olla aktiivisia. On herätty ajoissa, hoidettu asioita hyvin tuloksin jo ennen aamukymmentä. Yhdessähän me ei nyt ulos päästä auringon ollessa korkealla, sytostaattihoidon vuoksi vaimo ei saisi voimakkaasti altistua UV-säteilylle ja elokuuta kun täällä mennään niin kello 10 - 18 kannattaa pysytellä kokolailla sisätiloissa tilanteen ollessa tämä.
Tänään kun iltasella juteltiin niin esiin tuli sellainen seikka, että aikainen herätys taisi vaikuttaa siihen että vaimon mieliala on ollut parempi. Hyvä niin. Huomisen suunnitelma on aikalailla samanlainen kuin miten tämä päivä sujui. Kaupoissa ei vaan taida olla tarvetta ryysäillä, ja ryysäilyä se nyt juuri on. Lomanviettäjiä saapuu alueelle koko ajan enemmän pitkin elokuuta.
![]() |
Tallarines con salsa hierbas. |
![]() | |||
Vaimon yksi lemppareista, jo silloin joskus. |
Tänään iltapäivällä kuitenkin päästiin vielä kaksistaan kaupoissa käymään pariinkin otteeseen. Kokkasinkin vähän haastavampaa märskettä päivälliseksi, yksin ja omin voimin, pitkästä aikaa.. Tai ei se aika niin pitkä ole ollut. Tuntuu vaan siltä. Keittiössä puuhaaminen ja kokkaaminen on ollut pitkään todella mukavaa puuhaa. Nyt en siitä oikein saa iloa.
Univaje vaivaa koko ajan kovempaa. Myös kipuja on enemmän, tai ehkä se on vain sellainen vaikutelma jonka univaje tuo tullessaan. Olen liian äreä kaikesta. Yritän tosissani pitää katseen tavoitteessa ja valita oikein. Yritän pitää aisoissa sen pelottavan ajatuksen, että ehkä minä en pysty tähän. Totta kai pystyn. Vaihtoehto ei ole hyväksyttävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti