Valoa ja toivoa

Aikainen lintu, mato etc.

 
"Muy buenas noticias por fin", eli vihdoinkin hyviä uutisia. Ja erittäin hyviä, lisäksi. Valittu hoito näyttää osuneen juuri oikeaan. Hoito puree sikäli hyvin, että jo näin toisen syklin kohdalla on kasvaimen koko kääntynyt pienenemään päin. Lisäksi paikalliset kipuoireet ovat vaimolla helpottaneet. Nyt on edessä siis puolen vuoden hoito ja siitä toipuminen sivuoireineen. Hiukset lähtivät jo selvästi, tytär on (äitinsä pyynnöstä toki) imuroinut hiuksia suoraan äidin päästä. Reilu meininki. No, lopulta vaimo pyysi josko ajettaisiin pois  "roskaamasta" moinen kärsivä kuontalo, ja numero kolmen asetuksella ajeltiin sitten koko letti. 

Pääasia on, että hoito tehoaa. Ensimmäinen valoisa hetki sitten luhistumisen! Tästä olen itsekin nyt saanut voimia, henki on paljon parempi. Nyt on vaan keskityttävä olennaiseen. Kauhu ei ole enää vallassa. Jopa kokkailu on ..No jos ei nyt kivaa niin ainakin rentouttavaa. Ehkä.

Wokkia varten kaikki osapuilleen valmiina, kokkailu on taas mukavaa.

 
Läheisessä pikkukaupungissa on liike, joka on erikoistunut huiveihin, huivinkaltaisiin päähineisiin, vähän ikäänkuin turbaali-mallisiin pukineisiin ja lisäksi naisten peruukkeihin. Onkologian osastolta tähän kyseiseen kauppaan vaimo sai mainosflyerin, joka osoittautui samalla 50%-alennuskupongiksi. Ajanvaraushan järjestyi jo heti maanantaille. Kauppa osoittautuikin pienen, muutaman työntekijän artesaanitehtaan yhteydessä olevaksi tehtaanmyymäläksi. Uusi peruukki muokattiin mallista liki odottaessa, parissa tunnissa mittojen mukaan. Pari "bandallaa" löytyi myös samasta liikkeestä, vaan ei kuitenkaan ihan turbaani-mallisia. Maailman raadollisuus muistutti olemassaolostaan toimitusjonossa olevien lasten peruukkien muodossa. Syöpä ei säästä ketään.

Vaimon kimpussa oli parhaimmillaan kolmekin taiteilijaa.

Paljon ollaan nyt saatu aikaiseksi näiden hyvien uutisten siivittämänä. Muuttoasioiden edetessä ollaan saatu esimerkiksi pakkauspuuhaa aikaiseksi. Vanhojen vaatteiden raakkaaminen ja kaikenmaailman roinan läpikäyminen on melkoisen työlästä puuhaa, tosin myös samalla hyvin palkitsevaa ja jotenkin terapeuttista.