Pieniä ja isoja asioita

Aika parantaa. Ajan kulumisen voima on uskomaton. On se toisaaltaa niinkin, että ajan kulumisen voima on uskomaton myös silloin, kun se nujertaa. Meidän, tai ainakin minun, tapauksessani ja tässä tilanteessa huomaan ajan kulumisen olevan uskomattoman hyvä asia. Ihan kuin olisi särkylääkkeen ottanut ja päänsärky alkaa hellittää otettaan. Tällä kertaa kyseessä on päänsäryn hellittämisen sijaan kuitenkin se tosiasia, että mitä enemmän aikaa kuluu ilman että vaimon oireet pahenevat tai sytostaattihoidon sivuvaikutukset painavat päälle, on enemmän aikaa prosessoida tapahtunutta ja suunnitella tulevaa. Varautua ja valmistautua.

Aurinko nousee. Joka aamu.

 Olemme alkaneet hoitaa asioita ja ulkoilmassa hoidettavia askareita aikaisin aamulla. Tämähän on toki ilmiselvä tapa toimia tilanteessa, jossa auringonvaloa (tarkemmin sanottuna UV-säteilyä) on syytä välttää. Aikaisin liikkeellä olosta seuraa toki myös se etu, että kun ehtii aamuruuhkan alta pois, ei niin tarvitse jonossa oleskella. Jonossa maantiellä, liikennevaloissa, kaupan kassalla, parkkipaikalla.. Ja niin edelleen. No, aikaisin liikkeellä olosta olemme löytäneet myös rauhallista aikaa olla kahdestaan. Jutella pienistä asioista. Keskustella isoista asioista. Suunnitella, nyt kun kuitenkin ennen luhistumista aloitettu elämänmuutos etenee ja muutto lähestyy, ei kaiken juttelun ja keskustelun tarvitse onneksi pyöriä peruuttamattoman vakavissa asioissa. Lisäksi teinitytär saa nukkua aamuisin ja aamupäivisin kun koti on hiljainen.

Sairaalan apteekin palautuspurkki.

 Tänään itselläni on MS-riesan hoitoon liittyvä pistospäivä, kuten se kahden viikon välein on. Tästähän seuraa muutaman päivän "virtuaalinen" flunssa, siis vähän lämpöä, kurkkukipua, kutisevat silmät, kummallinen nuha ilman jatkuvaa niistämistä, väsymystä ja muita vilustumisen oireita. Ennen elämän luhistumista otin nämä kodin velvollisuudet super-iisisti, olin melkein kuin sairauslomalla. Nyt, nykytilantessa, vaimon sytostaattihoito annostellaan sairaalassa perjantaina, kun olen vielä vähän toipumassa tuosta omasta pistoksesta. Elämä on tämän muutaman päivän melko rankkaa nyt aina kahden viikon välein. Pitää vaan muistaa ottaa lepoaikaa silloin kun sitä on. Asiat voisivat olla niin kovin paljon huonomminkin. Tämä nykytilanne on kuitenkin ohjelmoitu jatkuvaksi vain joitakin kuukausia.

Savustettu, tuoksu tässä vaiheessa huumaava.

Vihdoinkin alkaa myös oma mielialani, ja ehkä koko meidän kolmen hengen porukan tunnelma parantua. Jollakin lailla, vaikea selittää. Eilinen, ja tämä päivä, on tuntunut sellaiselta kuin ensimmäiset keväiset päivät Suomessa talven jälkeen tuntuvat. Että valo voittaa, ja toivoa sittenkin on. Olen ajatellut että täytyy jotenkin olla varuillaan, jos jotakin takaiskua tulee, ettei sitä tule yllätetyksi, menetä tasapainoa ja vaivu synkkyyteen. Se on ikävä paikka. En tahdo sinne enää koskaan.

 Noh.. Tämä piristyminen on sallinut parempaa yöunta ja siten voimavaroja vähän jotain harrastaakin.. Korjattu chilisato on nyt prosessoinnin alla. Savustetut chilit on nyt tarkoitus aurinkokuivata ennen jauhamista.