Huomenna sairaalaan

Herättiin taas aamulla aikaisin asioita hoitamaan. Se on hyväksi itselle, vaimolle ja tyttärelle joka saa jatkaa kuorsaamista aamun tunnit muuten hiljenneessä talossa. Ylös noustessa kurkku karhean kipeä, silmät vuotavat. Lihaksiin sattuu. Eilisen MS-riesan pistoslääke muistuttaa sivuvaikutuksillaan olemassaolostaan. Kahvivesi kiehumaan ja naamapesulle, päivä lähti käyntiin hyvin parilla hedelmällä ja kupilla kahvia. Vaimo sanoi nukkuneensa hyvin, vaikkakin jo aamulla näin hänen olevan jännittyneen. Huominen jo varmasti huolettaa.

Kotikatu, vielä tämän kesän.

Muutto lähestyy, nyt näyttää siltä että syyskuun loppupuolella on muuton kaupungin keskusta-alueelle mahdollista tapahtua. Elämä helpottuu heti, myös tyttären koulumatka sujuu sitten jalan, kaupat ja virastot lähellä. Asiat kovin samanlaisia sitten kuin noin kymmenen vuotta sitten, silloin kun Suomesta pois lähdimme. Myös silloin asuimme saman kaupungin keskustan tuntumassa lähes vuoden, olimme autottomat muistaakseni liki puoli vuotta koska autoa ei yksinkertaisesti tarvinnut. Lähes kaikkeen tarvittavaan yltää taasen jalankulkijana. Tässä tämän päivän mietteitä.

Huomenna teema on taas kovin toisenlainen. Jo tänään näin iltapäivällä tunnen jännityksen taas kiristävän vatsanseutua. Syke tuntuu kiihtyneenä rinnassa. Uni on taas rikki. Tätä kirjoittaessani keksin, ja jopa ehkä päätin, käydä pian pienellä iltapäivälenkillä, jospa se tuulettaisi ajatuksia. Vaimo myös ilmaisi jutellessamme ahdistuksensa olevan palaamassa, kaksi viikkoa sittenhän kun hoito alkoi, oli meno aika rankkaa kaikin tavoin. Ei ole hyvä äidinkään nähdä lapsensa itkevän, ei ainakaan tällaisissa merkeissä. Kamalan rankkoja juttuja. Pitää ehkä yrittää hokea itselleen faktoja jotka tukevat positiivista mielialaa. Meillä ei ole mitään hätää. Vaikka tilanne on nyt vakava, se ei vaikuta olevan vaarallinen. Sairaus on parhaiden ammattilaisten hoidossa, joilla on käytössä paras paletti resursseja ja viimeisin teknologia. Sairautta alettiin hoitamaan ilmeisestikin ajoissa, viivyttelemättä. Ei ole mitään hätää.


 
Sairaalaan mennään aamulla taas ajoissa, ensin muodolliset paperityöt, sitten jatketaan onkologian osastolle. Ymmärtääkseni tämä toinen sykli sytostaatteja voidaan aloittaa jo aika pian. En muista oliko ohjelmassa ensin jotain verikokeita tai muuta perusmuotoista terveystarkastusta, mutta ainakaan mitään rankkoja ja pitkäkestoisia kuvantamistutkimuksia ei liene odotettavissa. On mkava ajatella että vaimo pääsisi tällä kertaa vähän helpommalla. No, ainakin laskimoportti on jo asennettu, siltä osin huominen on tietenkin helpompi keikka kuin tuo aloitusohjelma kaksi viikkoa sitten.

Kaktuksenkukka, kuvasin lenkillä jonka alla mainitsen.

Niin, pienelle lenkille aion lähteä. Ei juoksua, ei hölkkää, sellainen urheilu on tänään kiellettyä puuhaa koska tuo eilinen Plegridy-pistos tosiaan aiheuttaa jo näitä vilustumisen kaltaisia oireita. Pieni kävelylenkki, kunhan tuo aurinko tuosta vielä vähän laskee alemmaksi, saattaisi virkistää vähän tätä oloa ja ehkä auttaisi osaltaan unen laatua parantamaan.