Energia vähissä

Edellisestä kirjoituksestahan toki on jo tovi vierähtänyt, näin itsestäänselvyyden todetakseni. Tähän kirjoittamiseen ei yksinkertaisesti ole energiaa riittänyt, vaikka itsellä tarve on ollut koko ajan kirjoittaa. Tämä todella kyllä auttaa. Tätähän ei selvästikään moni lue, näe, saatika seuraa, ainakaan noista lataustilastoista päätellen. No, itselleni kirjoittaminenhan toki on edelleen tämän blogin tarkoitus, ihan niinkuin alusta asti.

Sairaalan ulkoseinä kiipeävän muurahaisen näkökulmasta.

Tällä kertaa tätä tekstiä on vaikea jäsentää. Tästä johtuen lopputulos voi olla sekavaa tajunnanvirtaa. Vaikeus tulee siitä että olen yksinkertaisesti valtavan väsynyt. Uni on taas rikki. Ja jotta tähän nyt saataisiin kunnollinen parkuvalitus aikaiseksi niin mainittakoon myös se, että omaan terveysongelmaan liittyvä piikki on tänään illan aluksi pistetty ja sivuvaikutukset haittaavat osaltaan ajattelutyötä. Joka tapauksessa, olen tätä kirjoittamista niin pitkään lykännyt, että nyt en enää malta, olipa henkiset resurssit tähän minkälaiset hyvänsä.

Muuttoasiat etenevät. Kaikenlaista kiinteistöasiaa ja askaretta on saanut hoitaa ja hoidattaa. Nämä asiathan ovat kuivia ja tylsiä, ja kaiken sen virasto-, pankki- ja välitystoimistomylläkän seasta on oikeastaan vaikea kaivaa mitään tarpeeksi poikkeuksellista kerrottavaksi tähän. No mutta, ja niin se vain on, että kaikki menee, mutta menköön, lopputulos kuitenkin tulee olemaan yksinkertaisempi, edullisempi ja turvallisempi elämä. Ympäristö toki tulee olemaan puolestaan urbaani, mikä taas toisaalta tarkoittaa sitä etua että ihan joka paikkaan ei tarvitse aina ja lähtökohtaisesti mennä autolla.

Muuttoasioissa kuitenkin on tässä tapahtunut (kaiken kuivan numeroiden pyörittelyn ohella) yksi pieni kertomisen arvoinen yksityiskohta joka näin jälkeenpäin vähän huvittaa: Jos joku on tulossa katsomaan kiinteistöä ikäänkuin vastaanottotarkastus mielessään, niin päävesihana tietysti hajoaa juuri pari päivää ennen. Ja tietysti viikonloppuna. Luottoputkimies on tottakai kesälomalla, niinkuin myös kiinteistönvälitysagentin vastaava ammattilainen. No, oma putkimies "pakotettiin" aikalailla suoraan lomalta palanneena hätiin ja kaikki lopulta järjestyi ajoissa, mutta olipa taas Murphyn laki koetteella.

Oi uutta ja hienoa hanaa. Joka ei vuoda.

Että kuinka minä itse jaksan? Tätähän ei ole minulta pitkään aikaan juuri kukaan kysynyt, vaan nyt hiljattain joku kysyi. En ole vastannut koska en osaa vastata. Pitääpä miettiä ja pohjustaa vähän: Niin se vain on, että tämä oma jaksaminen on ihan oikeasti aikalailla toissijaista tässä nykytilanteessa. Faktahan on se, että tämä tilanne, vaimoni syöpä, menee ohi. Tavalla tai toisella, vaikka tietenkään sitä toista tapaa ei pidetä mitenkään hyväksyttävänä.

Tästä seuraa se, että tästä nyt päällä olevasta tilanteesta on vain selvittävä, ja siinä joku oma jaksaminen on vain muuttuja joka joko riittää tai sitten se ei riitä. Selviytyminen on imperatiivista. Tavoitetta ei voi vaarantaa. Levolle ei ole sijaa, vielä. Sikäli yllä esitetty kysymys on nyt juuri lähinnä ainostaan sellainen kuriositeetti.

Hän on parhaassa mahdollisessa hoidossa. Tilanne on hallinnassa.

No, jos kuitenkin vastaan: En jaksa mitenkään hyvin. Olen koko ajan enemmän ahdistunut, nukun huonosti, muisti pätkii. Mikään ei kiinnosta eikä mikään tuota iloa. Alaraajoissa tuntohäiriöt ja paradoksaalisesti myös kivut ovat ajottain pelottavan pahoja. Johtuisikohan kuitenkin unen puutteesta. Pelkään että masennus uusiutuu, siihen synkkään paikkaan en enää koskaan tahtoisi. Mutta kuten yllä totesin, tämä tilanne menee ohi. Hoidot kestetään. Syöpä voitetaan.